Pesin pieneksi jääneitä Alexin vaatteita ja laitoin kuivumaan pyykkipojilla pojan huoneeseen. Nappasin samalla muutaman kuvan muistoksi itselle ja samalla valtasi niin haikea olo. Vastahan pääsin sairaalasta kotiin tuon pienen nyytin kanssa ja nyt tämä äidin kallein aarre on jo kohta kahdeksan kuukautta. Mihin tämä aika lentää!
4 kommenttia:
Oi että kuinka kiva idea:)
Ja todellakin aika lentää! Esikoinen on kohta 13-vuotta, vaikka tuntuu,että juuri hän oli pieni vastasyntynyt!
Oikeasti, mihin se aika rientää?
Liian nopeeta kyllä lapset kasvaa, toisaalta ihana nähdä niiden kehittyvän, mutta samalla valtaa hirmunen haikeus.
Todella suloinen idea!
Meidänkin kuopus on jo kohta kaksikuinen ja ne pienimmät vaatteet olen jo laittanut pois laatikkoon. Kyllä siinä hommassa haikea mieli tuli.
Kiitos Satu ja mukavaa Sunnuntaita!
Lähetä kommentti