


Tänään havahduin taas kerran siihen, kuinka aika lentää ihan liian nopeeta. Meidän pikku vauvasta on kasvanu taapero. Tuntuu, että Alex oppii joka päivä jotain uutta ja kehitys on niin hurjaa. Toisaalta on ihana seurata pienen kasvua, mutta taas toisaalta mielen valtaa haikeus. Muistan kyselleeni ystäviltäni, joilla oli lapsia ennen itseeni, että mikä aika oli parasta lapsen kanssa. Suurin osa ei osannut vastata ja sanoi, että jokainen vaihe oli omalla tavallaan ainutlaatuista aikaa. Nyt mietin itse samoin, en osaisi sanoa mikä on ollut sitä ihaninta aikaa. Jokainen hetki on ollut omalla tavallaan ihaninta ja haluan vaan yrittää nauttia jokaisesta hetkestä ja tallettaa niitä sydämeeni.