Keskiviikoksi olin sopinut tapaamisen Anskun ja Vilman kanssa. Antti jäi kotiin Alexin kanssa ja minä sain omaa aikaa ja ajelin Anskun luo tapaamaan tuota suloista Vilma tyttöä. Muutama kuukausi oli vierähtänyt viime näkemisestä ja Vilmasta oli sillä välin kasvanut jo niin iso tyttö.
Perjantaina olin leikkauksessa ja nyt toipilaana kotona. Kaikki onneksi meni hyvin ja pääsin jo seuraavana päivänä kotiin omien rakkaiden luo. Ihana olla kotona, mutta kaikista pahinta on kun en saa nostaa Alexia seuraavaan kahteen viikkoon. Vanhempani tulevatkin hoitamaan Alexia ja siinä samassa myös vähän minua, sillä Antin isäkuukausi on ohi ja paluu arkeen alkaa. Loma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta pääasia oli että saatiin olla perheenä yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti