Viime metreillä.




Vietettiin loman viimeinen viikonloppu mökillä ja poikettiin matkan varrella Ryövärinkuopalla ottamassa vielä muutama viimeinen masukuva muistoksi, ennen kuin se on poissa. Antin kesäloma on nyt takana ja huomenna pitäisi taas alkaa sitten se ihan normaali arki. Katsotaan nyt kuinka kauan isäntä joutuu olemaan töissä ennen kuin pikkuinen syntyy. Oon aina ajatellut, että toivoisin olevani kahden lapsen äiti ja nyt se on lähes tulkoon pian totta. Ihmeellistä. 

12 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Ihanaa ja tsemppiä loppumetreille ja itse koitokseen :) Ihanan säteilevä äiti olet kyllä :)

Emma kirjoitti...

Voi miten kauniin tunnelman kuvaan ootte kätkeny! :) Käsin kosketeltavaa onnea ja odotusta ilmassa! Toivon kaikkea hyvää loppuajan odotukseen ja tulevaan! <3

Jonna kirjoitti...

Niin suloisia kuvia ja sun massu aivan ihana! Tsemppiä viime metreille <3

Henna / Newbie kirjoitti...

Oi, jännittäviä aikoja :) Tsempit! Meillä vielä kolmisen kuukautta ennen kuin aletaan jännittämään pikkuveljen syntymää!

Elma kirjoitti...

Oi että, ihan pian teitä on neljä! Sinä olet kyllä kaunis odottava äiti <3

Anna-Sofia kirjoitti...

Ihana rakas Maria, se kaunis masu, joka niin huomaamatta on kasvanut loppusuoralle.. Pian on sylissäsi jotain niin ihmeellisen kaunista, pieni vastasyntynyt <3 Rutistus, ja toivottavasti nähdään pian!

Maria kirjoitti...

Tsemppiä varmasti tarvitaan Hanna loppumetreille ja myös alkumetreille kahden kanssa. Kiitos kommentistasi:)

Maria kirjoitti...

Kiitos Emma, Ryövärinkuoppa on kyllä yhtä tunnelmaa ja taikaa täynnä..se on yksi lempipaikoistani mökille mentäessä:)

Maria kirjoitti...

Kiitos Jonna, tsemppiä varmasti tarvitaan:)

Maria kirjoitti...

Henna, tääläkin odotellaan jo pikkuveljen syntymää!Voimia ja tsemiä myös sinne viimesille viikoille:)

Maria kirjoitti...

Meitä on tosiaan pian neljä, mikä tuntuu ihan epätodelliselta, mutta samalla myös aivan uskomattoman hienolta. Kiitos paljon Emma sanoistasi, masun kanssa ei kyllä aina oo tuntunu kovin hehkeeltä ja kauniilta;)

Maria kirjoitti...

Olisi kyllä Anna pian jo nähtävä, mutta viimestään sitten kun se pienin meistä syntyy. Masua on jo nyt vähän ikävä!